Muun muassa tämä selviää Tom Kankkosen kirjasta Islam Euroopassa. Se hahmottelee eurooppalaista islamia käsittelemällä muslimivähemmistöjä, heidän sopeutumistaan sekä siihen liittyviä ongelmia. Kankkonen on tuttu hänen aiemman teoksensa Turkki - Eurooppaa ja Aasiaa lukijoille. On hän sitä monelle muullekin:
hän on yksi YLEn aamu-tv:n juontajista.

Kirjaidea alkoi muhia Kankkosen mielessä vuosia sitten. Hän oli tekemässä radiojuttua Rotterdamissa ja havaitsi, että paikallisen moskeijan rakentaminen sai ihmiset kiihdyksiin. - Myös Suomen muslimivähemmistö kasvaa. Mietin, voitaisiinko täällä oppia muiden maiden tavoista suhtautua vähemmistöön.

Kirjan tekeminen sai Kankkosen ottamaan puoli vuotta virkavapaata päätyöstään ja vei hänet yhteensä neljälle matkalle läntiseen Eurooppaan. Kankkosen kirja paikkaa tietovajetta muslimivähemmistöistä, mutta hän kieltää, että kirja olisi opas islamiin. Sen sijaan hän kutsuu sitä journalistisen työn tulokseksi.

Kankkoselle itselleen kirjoittaminen oli opintomatka. - Suomalaiset muslimit ovat yllättävän tuntemattomia. Luulin, että suomalainen muslimiyhteisö on muusta maailmasta aika eristynyt, mutta näin ei ole, hän huomauttaa ja lisää: - Ennen tähän työhön ryhtymistä minulla oli mielikuva, että moni käytännön asia olisi Suomessa jo hoidettu. Sekään ei pidä paikkaansa.

Kirjaan karsiutui neljä maata, joista Iso-Britannia edustaa monikulttuurisuusmallia, Ranska niin sanottua sulauttamismallia, ja Saksa vielä hakee omaa tietään. Kankkonen sijoittaa Suomen likelle monikulttuurisuusmallia, joka korostaa oman identiteetin ja kielen tärkeyttä. Hän uskoo, että malli tukee sopeutumista. Identiteetiltään vahvoja vähemmistöjä Suomessa jo on, esimerkiksi tataarit ja suomenruotsalaiset.

- Ensimmäisen polven maahanmuuttajilla on selvä identiteetti, sillä heillä on siteitä kotimaahansa. On tärkeä miettiä toisen polven maahanmuuttajia. Suurella osalla heistä menee hyvin. Osa kuitenkin putoaa kahden kulttuurin väliin: heillä ei ole yhteyttä vanhempiensa kotimaahan, eikä heitä hyväksytä täällä lännessä.

Tästä identiteettikriisistä voi seurata ongelmia. Muualla Euroopassa on huomattu, että radikalismi vetoaa juuri nuorempaan polveen. Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta, häilyvä identiteetti ja teiniangsti ovat räjähdysherkkä yhdistelmä.

Äkkiseltään islam tuntuu poliittiselta. Miksi? Kankkonen muistuttaa, että Euroopan ja islamin kohtaamisessa törmää itse asiassa kaksi uskontoa. - Euroopassa uskonto tarkoitti pitkään kristinuskoa, ja uskontoon liittyvät järjestelyt rakennettiin kristillisen kirkkoperinteen mukaan. Kun islam tunkee uutena uskontona järjestelmään, se saa islamin automaattisesti näyttämään poliittiselta.

Vastakohtaisuutta kärjistää, että Euroopassa uskonnon merkitys on heikentynyt. - Islam haastaa meitä. Monien mielestä on hämmentävää, kun esiin tulee uskonto, jonka edustajista merkittävä osa on huomattavasti uskonnollisempi kuin valtaväestö, Kankkonen selvittää.

Islamilaiset tunnukset muuttuvat herkästi poliittisiksi, vaikka ne eivät sitä kantajilleen olisi. Monet eurooppalaiset maat joutuvat pohtimaan, voiko opettaja käyttää huivia tai saako bussikuski pitää rukoilutauon.

Samaan aikaan islam herättää poliittista paloa niissä, jotka olisivat valmiit toivottamaan muslimit tervemenneiksi vanhalta mantereelta. - Euroopassa kytee islamin vastaisen verkostoitumisen alku. Jotkut aktivisteista puolustavat omasta mielestään eurooppalaisia arvoja, mutta osa on puhtaasti rasisteja.

Tanskan pilapiirroskohun jälkeen on vaikea puhua islamista, jos ei puhu myös sananvapaudesta.
- Pilapiirroskohu on hankala kysymys. Tietoinen loukkaaminen ei ole sananvapauden puolustamista. Ei pidä provosoida mutta ei myöskään pelätä keskustelua. Maahanmuuttokysymyksistä ja islamin mahdollisista lieveilmiöistä täytyy pystyä keskustelemaan kriittisesti ja laajasti. Keskustelu ei saa jäädä äärilaidoille, Kankkonen vaatii.

Islam on tullut Eurooppaan jäädäkseen, ja se saa myös paljon julkisuutta. Miltä toimittajasta näyttää, onko median luoma kuva muslimeista oikeudenmukainen?

- Usein todetaan, että esimerkiksi Irakista ja Palestiinasta välitetään lähes pelkästään ikäviä uutisia. On sinänsä totta, että ulkomaanjutuissa kerrotaan aika harvoin arkielämästä. Tämä ei kuitenkaan koske vain uutisointia islamista vaan ulkomaanraportointia yleensä. Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että suomalainen media tekee asiallisia juttuja islamista.