Vähän aika sitten loppuneessa Venäjän valtiollisen Rossija-televisiokanavan katsojakyselyssä suurimmiksi venäläisiksi tulivat järjestyksessä: Aleksanteri Nevski, Pjotr Stolypin ja Josif Stalin. Äänestyksen tulokset ällistyttivät. Aleksanteri Nevskin päivistä on kulunut noin 800 vuotta. Stolypin oli 1905 vallankumouksen jälkeen Venäjän pääministeri ja tuli tunnetuksi kovista otteistaan liberaaleja ja vallankumouksellisia vastaan. Josif Stalin taas oli kaikilla mittareilla tulkittuna massamurhaaja ja objektiivisesti tarkasteltuna Venäjän kansan "vihollinen" numero yksi. Hän onnistui tuhoamaan traditionaalisen venäläisen maaseudun pakkokollektivisaatiossa 1930-luvulla ja hänen johdollaan hävitettiin myös entisen Venäjän henkinen selkäranka – ortodoksinen kirkko. Tosin kirkko pääsi II maailmansodan jälkeen takaisin valtion suojeluun mutta tuhottuna ja rampana.

Kilpailun tulokset pelottavat ja hämmästyttävät läntisiä tutkijoita. Entä jos Saksan suurimmaksi henkilöksi nimettäisiin germaanipäällikkö Arminus, joka tuhosi 2000 vuotta sitten roomalaisen sotajoukon Teutoburgin metsään? Entä jos saksalaiset kunnioittaisivat suurimpana maanmiehenään Adolf Hitleriä tai Joseph Göbbelsiä? Äänestyksen tuloksissa Venäjä ei paljasta Euroopalle kauniita ja jaloja kasvojaan: Pushkinia, Tolstoita tai Dostojevskia vaan tuo esille "rumien venäläisten" hahmot: georgialaisen diktaattorin, poliittista muutosta halunneiden venäläisten hirttäjän ja mongolivalloittajien kanssa liitossa olleen ruhtinaan. Toisaalta, onko meillä oikeutta tuomita toisen kansan kansallisen identiteetin muodostamista? Valitsimmehan mekin suurimmaksi suomalaiseksi sotasankarin ja kenraalin, ja sinnittelihän meidänkin listoillamme pitkään vankilaan tuomittu mäkihyppääjä.

Näiden mediaäänestysten tulosten merkitys ei ehkä olekaan tuloksissa vaan siinä, mitä ne kertovat kansakunnan tilasta ja sen identiteetistä. Aleksanteri Nevskin suurimpana saavutuksena oli roomalaiskatolisen vaikutuksen pysäyttäminen Luoteis-Venäjällä. Ehkäpä ilman häntä Venäjä ei olisi ehkä syntynyt ortodoksisen tradition ja kulttuurin pohjalta. Toisaalta Stolypinin ideana oli luoda hyvinvoiva venäläinen maaseutu, jonka talonpojat olisivat vastuuntuntoisia omistajia. Ja ehkä on niin, että ilman Stalinia Hitler olisi voittanut – niin uskomattomalta kuin sen kuulostaakin. Äänestys kertookin siksi eniten siitä, että Venäjä etsii juuri tällä hetkellä turvallisuutta – ja omaa identiteettiään. Hyvinvoinnin lisäksi Venäjä etsii omaa menneisyyttään ja löytää sieltä nyt – vuonna 2009 "rumia venäläisiä". Tulevaisuudessa tulokset saattavat olla parempia ja tuoda esille taiteen, kulttuurin ja kirjallisuuden merkkihenkilöitä.

Samoin on huomattava, että "Suurin venäläinen" -kilpailun järjestäjät ovat tiedottaneet paljastaneensa hakkereita, jotka ovat pyrkineet väärentämään Venäjällä runsaasti julkisuutta saaneen internet-äänestyksen tuloksen. Järjestäjien mukaan hakkerit onnistuivat spämmäämaan äänestyksessä tällä hetkellä toisena olevalle Josif Stalinille kymmeniä tuhansia ylimääräisiä ääniä. Joten, ehkäpä kansan keskuudessa georgialainen diktaattori ei olekaan se ketä kunnioitetaan.

Dosentti Arto Luukkanen