Venäjän ja Ukrainan tuore kaasusota paljasti millainen toimintakulttuuri viime kädessä ratkaisee koko EU:n energiahuollon. Samalla se osoitti jälleen kerran, ettei venäläinen maakaasujätti Gazprom ole tavanomaista liiketoimintaa harjoittava yritys.

Kukaan tuskin pystyy vastaamaan, mikä on totuus kaasusodassa, joka jätti osan Eurooppaa ilman lämpöä, jos toimii vain julkisten lähteiden varassa. Selvää kuitenkin on, että EU:n kannattaisi vihdoin vaatia täyttä avoimuutta Gazpromin ja sen kumppaneiden operaatioista.

Pinnalta kaasukiista koski Ukrainan kaasusta maksamaa hintaa. Paljon suurempi asia taisi olla se, kuka kerää hyödyt oudosta energiakaupasta. Venäjän syytökset Ukrainaa kohtaan lähtivät siitä, että maa jättää laskut maksamatta vaikka saa kaasua Eurooppaa halvemmalla.

Gazprom on kuitenkin jatkanut vuosia toimituksia maksut laiminlyövälle asiakkaalle, sillä näennäisen tappiollinen kaasukauppa on tuottanut huimia voittoja sitä hoitaneelle välittäjäyhtiölle. Viimeiset kolme vuotta satojen miljoonien dollarien tuotot tarjonnutta välitysbisnestä on saanut pyörittää RosUkrEnergo. Se on siivulla mukana myös Gazpromin Puolaan, Unkariin ja Romaniaan toimittaman kaasun kaupassa.

Ukrainan pääministeri Julia Timoshenko loi 1990-luvulla omaisuutensa kaasukaupassa. Se on melkoinen saavutus, sillä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisissä energiabisneksissä menestyneet ovat yleensä olleet miehiä. Kaasukaupan nyanssit tunteva Timoshenko vaati tämänkertaisen "kaasusodan" alusta lähtien välittäjäyhtiöstä luopumista ja sai myös tahtonsa läpi.

Ukrainan ja Venäjän suhteista väitöskirjan tehnyt ranskalainen pankkiiri Jerome Grillet arvioi verkossa (theoildrum.com), että välittäjäyhtiön voitot on jaettu niin, että osille on päässyt päättäjiä niin Ukrainasta kuin Venäjältäkin. Grillet pitää huolestuttavana sitä, että maiden hallitukset ovat sietäneet kaasukauppaan liittyvää varastamista, vaikka se on kohdistunut pohjimmiltaan julkisen vallan resursseihin.

Venäjä on syyttänyt Ukrainaa juuri "varastamisesta". Oikeastaan koko ilmaisun ymmärtäminen vaatisi Gazpromin historian tuntemista. Kaikkien Euroopan päättäjien pitäisi tietää, miten Neuvostoliiton aikaisesta maakaasuministeriöstä kuoriutui Gazpromiksi ristitty, yksi maailman suuryhtiöitä. Yksityistämisen myötä entisistä ministereistä ja ministeriön virkamiehistä tuli maakaasuyhtiön omistajia. Toki aivan laillisesti, tai paremminkin puuttuneiden pykälien vauhdittamana, sillä kaikki konstit ovat olleet käytössä.

Miten paljon Gazpromin eri vaiheissa on "varastettu"? Suuruusluokkaa havainnollistaa Venäjän hallituksen varapääministerin Boris Nemtsovin 1990-luvun lopulla löytämä kassakaappisopimus. Se olisi antanut Gazpromin silloiselle johdolle oikeuden ostaa yhtiön valtiolle jääneet loputkin osakkeet pilkkahintaan.

Nyt Nemtsov ja toinen energia-asiantuntija, entinen apulaisenergiaministeri Vladimir Milov ovat kirjoittaneet kirjan Gazpromista. Kaksikon mukaan Gazpromin ympärillä jatkuvat edelleen kummalliset omaisuussiirrot. Kirja kiinnittää huomiota myös siihen, miten vähän Gazprom on investoinut uusiin kaasukenttiin. Samalla varoitetaan Venäjän törmäävän kaasupulaan ensi vuonna. Joidenkin mielestä jo tämän vuoden tammikuinen toimituskatkos liittyi vajaukseen Gapzromin varastoissa.

Ukrainan kaasukauppaa hoidellut RosUkrEnergo on rekisteröity Sveitsiin. Siellä toimii myös maailman suurien öljykauppiaiden joukkoon ponkaissut Gunvor. Sitä johtaa pääministeri Vladimir Putinin ystävänä pidetty Gennadi Timshenko.

Kun venäläiset pyörittävät bisneksiään Sveitsissä, ei olekaan ihme, että Putin on useampaan kertaan suorastaan raivostunut, kun häneltä on kysytty Venäjän korruptiosta. Putin on myös puolustautunut länteen singotuilla vastasyytöksillä.

Samaan ristiriitaan on kiinnittänyt huomiota arvostettu moskovalainen politiikan tutkija Lilia Shevtsova. Hän on analysoinut Venäjän ja lännen suhteita poikkeuksellisen terävästi. Shevtsovan mielestä Venäjä on onnistunut korruptoimaan osan länsipoliitikoista. Hän mainitsee nimeltä Saksan entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin, joka johtaa maakaasuputkiyhtiö NordStreamia.

Moni epäilee, että kaasutoimitusten katkoksilla vauhditettiin juuri NordStreamin rakentamista. Itämeren pohjaa pitkin Saksaan kulkeva putkihanke uhkaa kaatua rahoitusongelmiin. Gazprom on kerännyt noin 50 miljardin dollarin velat eikä maailmaa koetteleva finanssikriisi tee luottojen saantia helpoksi energian hinnan laskiessa.

Schröder nimitettiin vuoden alussa myös British Petroleumin puoliksi omistaman BP-TNK hallitukseen. Yhtiön englantilainen pääjohtaja ajettiin viime vuonna pois Moskovasta, kun sen toisen puolen omistavat neljä venäläisoligarkia eivät olleet tyytyväisiä yhtiön voitonjakoon.

Shevtsova epäilee, että osa Venäjän ja lännen suhteita seuraavia läntisiä asiantuntijoita pelkää arvostella Venäjän korruptoitunutta eliittiä. Syynä on pelko tulla leimatuksi venäläisvastaisiksi. Shevtsova korostaa, että on osattava erottaa eliitin toimintatapojen ja Venäjän arvostelu.

Lisäksi jotkut kansainvälisen politiikan tarkkailijoista suhtautuvat Shevtsovan mukaan helläkätisesti Venäjän johdon toimiin myös sen vuoksi, että heidän oma ajattelutapansa lähtee Yhdysvaltain vastaisuudesta. Sama Yhdysvaltain vastaisuus on viime ajat ollut keskeinen osa Venäjän ulkopolitiikkaa ja näkyy myös kaasusodassa. Venäjän televisiossa on jokseenkin suoraan syytetty Yhdysvaltoja koko kriisin aiheuttajaksi.

Anne Kuorsalo